Moottori jää veneeseen, omalle paikalleen kokemaan kylmän, kostean ja pimeän talven. Yritän opetella vähitellen, kuinka sen kärsimyksiä voisi minimoida. Tietysti töppäsin, enkä vedestä noston jälkeen heti tyhjentänyt konetta jäähdytysvedestä – löi jäähän?

Marraskuun alkupäivinä sitten yritin käynnistää, että ajaisin pakkasnesteet läpi, lähti käyntiin, mutta nesteet eivät kiertäneet, äänimerkki alkoi huutaa. Hain kotoa auton sisätilalämmittimen, ja kun se oli pohottanut 24 tuntia, alkoivat nesteet kiertää! Olipa taas alkeellinen virhe….

Löysin Yanmarin pienen yksisylinterisen dieselin huolto-ohjeet FE83 purjehtijoiden  kotisivuilta.

• Ohjeet löydät  TÄÄLTÄ! (Yanmar 1GM 10)
• Yanmar YSB 8&12 hv ohjekirja (ruotsiksi)
• Yanmar YSM 12 hv ohjekirja (englanniksi)

Noviisipurjehtija miehistöineen osallistui jo kolmatta kertaa syysmatkapurjehdukseeen. Ja myös tällä kertaa kisa osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. Tuulta oli riittävästi ja vauhti sen mukainen. Ainoa harmi on tämä LYS-järjestelmä – toiset ovat oikeasti paljon nopeampia, ei pelkästään siksi, että heillä on nopeammat veneet, vaan myös siksi, että he osaavat purjehtia paremmin. Pienessä LYSsissä kilpaili 9 venettä (LYS alle 1,11) ja isossa 16 venettä.

Milloin purjehduskokemus (esim. purjehdusvuosien määrä) otetaan mukaan LYS-järjestelmään? Voisiko JVS olla tässä kannustava esimerkki? Me aloittelijat olemme aina tuloksissa häntäpäässä ja perillä silloin, kun muut ovat jo syöneet ja käyneet saunassa. Milloin osaavammat alkavat valmentaa kokemattomia ja näin varmistaisivat sen, että omasta seurasta löytyy tulevaisuudessa mahtavia kilpakumppaneita? Miksi tietoa pitää pantata, miksei hiljaista tieto purjeiden trimmaamisesta ole tarjolla laitureilla ja rannoilla?

Purjeiden ja rikin trimmausohjeita löytyy toki netistä mm. WB-sails, FE 83-purjehtijoiden etupurjeen trimmausohjeet, Albin Express-purjehtijoiden vauhtiseminaari ja varsin mielenkiintoinen ja uusi löytö Quantumsailsin trimmivinkit. Kyllä näillä se kilpapurjehduksen teoriapuoli tulee kuntoon, mutta kuinka soveltaa teoriaa käytäntöön?

Mielestäni JVS:n kilpailut eivät kuitenkaan ole liian vakavamielisiä. Onneksi myös viimeisenä maaliin tullut palkitaan, niin myös Syysmatkapurjehduksessa  “Parempi myöhään”-palkinnolla. Miksu Ruosteinen oli tämän kerran onnellinen voittaja ja voitti ensimmäisenä maaliin tullutta lähes kaksi ja puoli tuntia.

Reitti oli perinteinen, vain Haikan majakan kiertäminen pohjoisen kautta toi mielenkiintoisen lisän ja värikkyyttä kisaan. Kärkinen on meille aina se kohtalokas paikka, siellä porukka meni menojaan. Mutta loppusuoralla sattuma iski kätensä peliin – Kuminan edessä oli pläkä, johon suurin osa pohjakosketusten lisäksi jäi lillimään. Tämä kavensi eroja varsinkin pikkulyssissä.

Kaikki me nautittiin niin….myös Isolan porukka. En näin sunnuntai-iltana jaksa kirjoittaa pidempää kertomusta kisasta, jatkan myöhemmin.

 Laitoin palvelimelle lähes 40 kuvaa kisasta, KANNATTAA KATSOA!

Tulokset tässä  Syysmatkapurjehdus 2009[1]

Hauska kisamieli ja hyvää lohisoppaa. Iloista musisointia ja jutustelua. Öljylamppuja ja nuotiotulia. Niistä se Kuminan Gala on tehty! Monet muut veneseurat Päijänteellä ihmettelevät JVS:n aktiivista toimintaa ja hyvää yhteishenkeä. Meillä on talkoissa aina hyvä osanotto, tapahtumissa ollaa aktiivisesti mukana ja Kuminan tukikohta on hyvässä kunnossa.

         

Kisat alkoivat kipparikokouksella kello 11. Mielestäni valittu kilpailureitti oli mainio. Ainakin meille vähemmän koettua Päijännettä. Alkumatka meni paremmin, loppumatka vähän huonommin – emme uskaltaneet vielä harrastamisen tässä vaiheessa heittää spinnua mastoon kun tuuli oli aika kova ja liian sivulta. Muut sen kyllä tekivät. Isolan kanssa sitten tultiin perinteiseen tapaan peräkkäin loppusuoraa ja ohihan he menivät.

Aina tulee pohdittua kaikenlaista – kuinka näitä kisoja voisi kehittää tai mistä saisi enemmän veneitä mukaan. Me olemme purjehtineet vasta neljä kesää, joten sijoitukset eivät voi olla kovinkaan hyviä. Oppia voi toki kantapään kautta, mutta hyvä valmentaja nopeuttaisi kehittymistä paljon.

         

Meille nämä väistämissäännöt ovat vielä uusia ja olemme niiden suhteen kovinkin arkoja.

Vaikka meillä on ollut selkeä etuajo-oikeus olemme törmänneet tänä kesänä ainakin kaksi kertaa siihen, että kokeneemmat purjehtijat käyttävät epävarmuuttamme hyväkseen. Näin kävi myös Kuminan Galassa – toinen vene tulee vasemmalta baaran halssilla täyttä vauhtia ja olemme sryyran halsilla. Ei tunnu väistävän, ei elettäkään ja sitten kun olemme vetäneet kauhusta kankeana peräsimen linkkuun niin nämä älyköt sanovat aina: 

“Oltaishan me väistetty!”                                                                                                                                                                                            

 Oltaishan toki, mutta olisi syytä kyllä näyttää myös teoin, että aikoo väistää. Näin herrasmiesmäisesti toimi ainakin Isolan miehistö, ajoivat yksiselitteisesti ja selkeästi suuntaa vaihtaen perämme takaa ohi.

Vanha Selkä on suuri ja reittivalinta osoittautui todella suureksi haasteeksi. Jotenkin me eksyimme omille teillemme ja jäimme pääporukan vauhdista. Louviosuudella totesimme, että meillä on vielä paljon opittavaa purjeiden säädössä ja trimmaamisessa.

Mutta hyvinhän se meni. Tällä kertaa jäimme vain noin 20 minuuttia pääjoukosta, kun kerran aikaisemmin maalivene odotti meitä kaksi tuntia! Olisi pitänyt ehkä soittaa ja ilmoittaa, että tuomarit voivat mennä saunaan, emme tarvitse virallista ajanottoa enää.

         

         

Palkintojen jako oli heti naisten saunavuoron jälkeen laiturilla. Hienot pytyt löysivät kotinsa ja voittajat oli tarkoitus uittaa, mutta se tehtiinkin vasta miesten saunassa ja vapaaehtoisesti.

Rape oli järjestänyt illalle yllätysohjelmaa: Stand-Up koomikko Mikko Vaismaa veti mahtavan shown ja sai porukan nauramaan parisuhde-, uimahalli-, purjehdus- ja laiheliinijutuillaan. Lue lisää Mikosta TÄÄLTÄ!

         

Nopeasti se ilta sitten pimeni. Kymmenet öljylamput syttyivät ja grillikatos veti porukkaa puoleensa, Sieltäkin kuului laulua ja soittoa myöhään yöhön. Tunnelma oli kuitenkin rauhallinen ja iloinen. Kohta mennyttä kesää muistellen…

         

Tässä vielä lopuksi kisan virallinen tuloslista:

         

Yksi Päijänteen veneily-ympäristön ainutlaatuinen juttu on se, että jos kuulut johonkin alueelliseen veneseuraan, voit pientä korvausta vastaan rantautua myös muiden seurojen tukikohtiin ja myös yöpyä niissä sekä saunoa. Aika kätevää ja myös järkevää.

Siis teoriassa ja käytännössä tämä on mahdollista. Miten vieraat sitten otetaan vastaan eri veneseurojen tukikohdissa, joita ylläpidetään useimmiten talkoovoimin? Tänä kesänä vierailimme kolmessa eri tukikohdassa:

1. Jämsän Pursiseuran tukikohta Vuorissalossa:

 

• Helppo löytää, matkan varrella. On syytä ajaa sisään  “laguuniin”  viittojen mukaan, sillä reitiltä poikkeaminen johtaa kokemusten mukaan kivilleajoon.
• Olemme vierailleet täällä ainakin kolme kertaa ja aina vastaanotto on ollut ystävällinen.  
• Täällä on todella hieno sauna,  jonka lattia ja pesuhuone on kaakeloitu! Porukan mukaan saunassa käydään joko venekunnittain tai sitten on vuoron perään miesten/naistensauna. Saunamaksu 10€/vene
• Rannalla tiskauspaikka, loistava grillikatos ja hyvät polut, siisti puusee Myös saaren ympäri kulkee mukava lenkkipolku.
• Samalla saarella sijaitsee myös virkistysalueyhdistyksen saunallinen rantautumispaikka, jossa hyvä laituri, jonne voi kiinnittyä mm. Saari-tasoiset hinaajat

2. Hollolan Pursiseuran tukikohta Hirvisaaressa

  

Kuten klikattavista kuvista näet, tämän veneseuran paikka on varsin elämyksellinen! Laiturilla ihana laivakoira järjesti porukalle shown  “kuinka suojelen teitä dinosauruksen hyökkäykseltä”. Muut koirat ihmettelivät esitystä suuresti……Toinen kuva kuvastaa mahtavaa toverihenkeä, joka tukikohdassa vallitsee. Seura on perustettu vuonna 1985 – siis aika tuore yhdistys. Aika iso joukko ei asu edes Hollolassa, vaan myös ulkomailla ja pääkaupunkiseudulla.

• Olimme tänä kesänä toista kertaa täällä kyläilemässä. Vastaanotto on aina ollut ystävällinen. Tänä kesänä laituri oli täynnä, mutta tilaa kuitenkin löytyi.
• Tuttuun tapaan alkoholilla on täälläkin asiaa, mutta porukka käyttäytyy silti siivosti ja hyväntuulisesti.
• Sauna on juuri remontoitu ja huippukunnossa, myös uusi uimalaituri toimii mainiosti. Sopu tilaa antaa, ja lauteille mahtuu paljon porukkaa.
• Grillikatoksessa on mahtava tunnelma, siellä myös soitetaan ja lauletaan.
• Varo salmen keskellä olevaa kiveä, sitä ei ole merkitty mihinkään eikä millään!

3. Asikkalan Pursiseuran tukikohta Pirttisaaressa

Seura on perustettu jo vuonna 1962 ja pitkäaikaisia aktiiveja voi tavata myös Pirttisaaressa. Seuralla on historiansa, ja grillikodan takana on ollut kuulemma joskus kohtalaisen korkea aitakin jakamassa maat  “meiän maihin ja heiän maihin”.  Nykyisin tilanne on rauhoittunut. Jos lähestyy tukikohtaa pohjoisen suunnalta, on syytä pysyä keskellä väylää.

• Olemme vierailleet täällä ainakin kolme kertaa, ja vastaanotto on ollut joka kerta ystävällinen. Laituri on pitkä ja tilaa löytyy huomattavasti suuremmalle porukalle kuin Hollolan Pursiseuran tukikohdassa.
• Sauna on siisti mutta pieni. Tekeillä on uusi rakennus (tai itse asiassa siirretään vanha), johon tulee erikseen pesuhuone.
• Grillikota on upea ja innovatiivisia keksintöjä täynnä. Katon rajassa linnunpesä, josta tippuvat jätökset hieman sotkevat paikkoja.
• Kaikille kulkureiteille on rakennettu puiset kävelyrampit, siistiä ja kivaa.

Vielä emme ole uskaltautuneet Heinolan pursiseuran tukikohtaan Kallioissaarelle emmekä Tehin Pursiseuran tukikohdassa Taruniemessä.

Kellosalmella on mainio veneilijän taukopaikka, jossa on mahdollisuus kiinnittyä mm. purjeveneellä piskuiseen laituriin. Alueella on grilli, josta voi ostaa herkullisen Kellosalmelaisen, jäätelökioski ja tietysti Maailman Pienin Hattukauppa.

 

Kellosalmella palvelu on todella hyvää ja yksilöllistä, ja sillasta pääsee  “läpi”  vetämällä narusta. Hattujen hinnat ovat erittäin käypäsi, eikä grillilläkään kiskota asiakasta. Hatut ovat maankuuluja, ja niitä myydään mm. Savonlinnan oopperajuhlilla (paljon kovemmalla hinnalla).

Kyseessä on siis myös kyläläisten yhteinen  olohuone,  jonne kokoonnutaan juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Meille oli yllätys, että aika harva on tälle  rastille  eksynyt. Mutta kannattaa poiketa vaikka ensi kesänä.

Moni ihmettelee, että mitä tuo jutun otsikko oikein tarkoittaa. Siihen liittyy monta tarinaa, mm. se, että kun heräsin kisa-aamuna Padasjoen satamassa purjeveneemme etukajuutassa, en ollut nukkunut oikeastaa montaakaan tuntia.

(Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi!)

Lisäksi kuvakokoelma Päijännepurjehduksesta TÄÄLLÄ!

Juttu Päijännepurjehduksesta 17.-19.7.2009

Ensinnäkin satama-alueen tapahtumateltassa soitti kaksi käsittämätöntä rokbändiä myöhään yöhön – miksi ja ketä varten, ei avautunut minulle ollenkaan?  Hei järjestäjät: miksi kipparikokouksessa ei ollut minkäänlaisia äänentoistolaitteita? Olli Ahosen ääni ei kuulunut kaiken mökän keskeltä, ja muutenkin tarjottu informaatio olisi ollut arvokasta ja tarpeellista. Mutta kun tuli nukkumaanmenon aika, niin bändien älymölö kuului pienintä piirtoa myöten pienen pieninpäänkin kajuuttaa. Mitä järkeä tässä on?

Ja kun bändi lopetti niin meno jatkui naapuriveneen kannella tuntitolkulla. Otti päähän, että olin niin munaton enkä mennyt asiasta sanomaan. Älyttömän huonokuuloisia purjehtijoita, koska kaikki turhanpäiväinen piti  HUUTAA ilmoille. Mutta parempi kai, että tyytyy noviisin osaansa, sillä tämä porukka edusti purjehtijoiden korkeinta ja taitavinta älymystöä, joka sijoittui aivan älyttömän hyvin kisassa. Kai teidän pitää tämä kritiikki kestää, koska mekin jouduimme kestämään teitä. Tämä yhteisöllinen media WEB 2.0 kun on niin armoton – kaikki saavat äänensä kuuluviin – ennemmin tai myöhemmin. Myös sponsorit odottavat kuulumisia  “suurelta yleisöltä”  siitä, millaisen vaikutuksen olette saaneet tehtyä heihin ja kuinka toimintanne rakentaa omalta osaltaan heidän yrityskuvaansa. Julmaa!

(Kommenteista löytyy erittäin asiallinen palaute auvolaiselta anteekspyyntöineen. Sen luettuani aloin pitää itseäni hieman tiukkapipoisena, purjehtijoitahan ollaan kaikki.)

Mutta itse kisa oli aivan mahdottoman hieno kokemus, jota tukemaan pitäisi rakentaa saman tasoiset oheistapahtumat. Helppoahan tätä on kirjoittaa, kun en ole laittanut tikku ristiin asian eteen, ja odotan vapaaehtoiselta pohjalta toimivan organisaation tekevän korvauksetta juuri minulle sopivan elämystuotteen…

Itse koen kammoa kilpailun lähtölinjaa kohtaan. Nytkin minulle sopivin paikka lähdön hetkellä olisi ollut veneen kajuutta, mutta sinnittelin kannella. Taina oli pinnassa, Leo-Matti ja Mikko vinsseissä, Arja suunnitteli strategiaa ja Ilkka kansimiehenä. Lähtö onnistui yli odotusten, ja pääsimme matkaan heti Heikki Ilolan Karoliinan perään, ja perässä pysyimmekin lopun matkaa.

Noviisille spinnulla ajo on aina aikamoinen haaste. Mutta kisassa se on kuitenkin kaivettava esille ja viritettävä vetoon.

Yllättävän hyvin se onnistuikin, tässä auttoi leuto tuuli ja huolella tehdyt valmistelutyöt. Ensimmäisellä aikatarkastusasemalla Ykskoivussa olimme omassa LYS 4 luokassamme kolmantena – eikä tästä sitten ollut kuin yksi tie tuloksissa – alaspäin. Spinnun lasku meni aikamoiseksi repimiseksi, ja siunasin sitä, että meillä oli 6-henkinen miehistö.

Prinsessan miehistö otti lähdön aika lungisti. FE 83 osoittaitui meidän Albin Cumulukselle oivaksi kilpakumppaniksi – voittivat meidät muutamalla veneen mitalla!

On todellinen haaste valita oikea reitti. Useimmiten kai mennään toisten perässä ja tehdään valinnat lähteä pääjoukon mukaan tai siirtyä nk. vaihtoehtoliikkeen matkassa tietyn riskin omaavaa reittiä pitkin.

Ne jotka ovat näissä kisoissa olleet jo lukemattomia  kertoja tietävät kyllä oikean reitin kullekin vallitsevalle tuulelle. Meille tämä on vasta kolmas kerta, joten on tehtävä valinnat epävarmuuden vallitessa. Santalan Jussi, joka on meidän opiskelukaveri ja ajelee Nina-Charlotalla (Finn Flyer 27) omaa jo kolmenkymmenen kerran kokemuksen, ja hänen miehistönsä Räisäsen Hannu velipoikineen myöskin kymmenien kertojen suoman osaamisen – voitte uskoa, että heidän luokkavoittonsa perustuu hiljaiseen, kokemusperäiseen tietoon!

Ari Kauton Vilana (FE74) vauhdissa. Tuuli oli välillä puuskainen ja laittoi monet kyljelleen makaamaan.

Oli luvassa luoteistuulta, joka kääntyisi iltayöstä pohjoiseen. Sen verran olemme oppineet, että tällä tuulella on ilmeisen hyvä pyrkiä ajamaan mahdollisimman ylös eli luovia kohti Päijänteen länsirantaa ja sen tuntumassa. Monet tekivät saman valinnan. Itse asiassa purjehtimisesta saa aika tylsää, valitaan nousukulma, säädetään purjeet sen mukaan ja ajetaan suuntaan. Puuskat kuitenkin sotkevat sopivasti insinöörimäisen lähestymistavan asiaan.

Älä seuraa minua, olen eksyksissä!

Kuvasta selviää varsin hyvin, kuinka matkaa taitetaan. Alussa on montakin venettä rinnakkain, mutta vähitellen siirrytään jonomuotoon. Sinua varmasti kiinnostaa, ketkä vetävät jono. Seuraava kuva sen kertoo.

Kipparina Bondén Heidi ja vene tietysti Finnflyer 27, naisisto: Hänninen Mari, Kiviluoto Tiina, Lähde Annika ja Kiviluoto Liisa.

Oli hienoa, että naisjoukkueita oli matkaan lähtenyt aika monta. Juurikassa oli meidän veneemme viereen ankkuroitunut  H-vene  “Jouten”, jonka naisistoa johti Tiina Joensivu.

Joku sovinistimies siinä sunnuntai-iltapäivänä soitti suutaan laiturilla, kun apumoottori ei heti lähtenyt  “blondeilta “ käyntiin – ihmettelen kyllä näiden keski-ikäisten miespurjehtijoiden mielenmalleja. Jos Päijännepurjehdukseen aiotaan saada edes häivähdys postmodernia maailmaa, olisi suotavaa, että naisten osuus purjehtijoista nousisi!

Uutta nousevaa voimaa edusti mm. lighting Kristiina, jonka kipparina toimi Jussi Luokkakallio. Aika idyllinen kuva.

Arvelimme, että hyvällä onnella olisimme Juurikkasaaressa jo sunnuntai-aamuna kuudelta. Judinsalon aikatarkistuspisteen ohitimme jo ennen ilta kuutta. Tuuli oli sivulaitainen, ja vaihteli välillä 5-8 m/s. Se tiesi vauhdikasta menoa.

Jatkuva auringonpaiste kuitenkin teki tehtävänsä, olo oli uupunut. Paistoimme makkaroita kaasu-uunissa,  joka oli herätetty henkiin Kaasu-Matin voimin edelliskesänä. Vettä yritimme juoda yhtenään. Judinsalossa porukka aina kasaantuu jälleen yhteen ja on hauska tavata tuttuja, jotka yleensä ajavat ohi. Tässä tilannekuvia Judinsalosta. Klikkaa isommiksi!

Päijännepurjehduksessa Päijänteen Vanhan Selän ylittäminen on jännittävä paikka, varsinkin yön pimeinä tunteina. Tällä kertaa saatoimme tehdä sen ilta-auringossa.

Tainaa hirvitti selän karikkoiset paikat ja Onnettomat Luodot, mutta kun kaikki muutkin päättivät ylittää sen suorinta tietä oikaisten, oli meidänkin mentävä perässä. Taas oli varsin ratkaisevaa, saiko veneen nousemaan tarpeeksi paljon kohti länttä. Muutamassa paikoin olimme lähellä joutua rantakurssille, mutta piinaamalla siitä selvittiin joten kuten. Kuminan ohi ja kohti Kärkistä. Veneet liikkuivat edelleen melko tiiviinä ryhmänä vaikka kärkiryhmä oli tietysti mennyt menojaan. Perinteiset köliveneet pysyivät kuitenkin mukavasti kasassa ja oli hienoa seurata muiden purjehdusta.

Ilkka Mäkelän Medeia näytti meille Vanhalla selällä  kylkeä ja poistui pikku hiljaa horisontin taa. LYS 3 luokan viides sija ja miehistönä Marjo Mäkelä, Jaana ja Bo Danielsbacka – hieno laivakoira oli ilmeisesti jätetty tällä kertaa kotiin.

Koko päivän purjehtimisen jälkeen saavuimme pikku hiljaa  “tuskien taipaleelle”  eli Kärkisiin.

Ennen sitä kuulua pohjoisviittaa teimme vielä ihme kiemuroita ja valitsimme reitin, joka kiersi pienen saaren. Siinä paloi aikaa kymmenkunta ylimääräistä minuuttia ja veneitä lappoi ohi roppakaupalla. Kun sitten juutuimme vielä piskuiseen pläkään, niin eipä ollut tilassamme aihetta hurraamiseen: olimme tippuneet LYS 4 luokan kahdeksanneksi.

Kärkisten jälkeen loppumatka meni kuin unessa, koska teimme matkaa yön pimeimpään (hämärimpään) aikaan.

Koko miehistömme oli adrenaliinin vallassa ja purjehduksemme parani loppua kohti. Albin Cumulus on varsin hyvä luovivene ja antoi meille noviiseille armoa. Taina ihmetteli, että  “voiko tämä kulkea vastatuuleen”! Maalilinjan ylitimme riemuiten lähes maalivenettä hipoen ja piinaten viimeisetkin veneestämme. Koko miehistömme riemuitsi LYS 4 luokan 9. sijasta.

KIITOS JÄRJESTÄJILLE! ANNOITTE MEILLE USKOMATTOMAN KILPAILUKOKEMUKSEN.

Hupulaiset: Taina, Mikko, Arja, Timo, Leo-Matti ja Ilkka

Jatkuu….lisään vielä kuvia….

Tätä blogia Sinulle tekee Letim.

MAANANTAI  6.7. Matkaan! Päijänne on tyhjä ja niin on myös Kuminan laituri – aavemainen tunnelma. Ei ketään muita. Onneksi meillä on saunan avain ja pääsemme kylpemään. Arjalla ensimmäinen lomapäivä. Illalla paikalle tulee yksi Nord Star 31 Patrol ja nuori perhe 11 kuukautta vanhat tyttären kanssa. Isola saapuu erittäin myöhään – miehet pääsevät saunaan.

TIISTAI 7.7. Vanhalla selällä tuulee aina, nytkin pistää tossuihin vipinää, kun purjeet pitää saada ylös reivattuna. Mennään reipasta vauhtia. Ottaa voimille ja mennään Jämsän Pursiseuran tukikohtaan Vuorissaloon. Saaren kärjessä on Jämsän kaupungin leirikeskus, joka on myynnnissä.

Niemessä on ränsistynyt laituri, jonka alla on vettä todella paljon, koska ranta on jyrkkä.

 

Vuorissalon kiertävä polku on noin 4-5 kilometriä pitkä ja sopii mainiosti iltalenkiksi. Leirikeskuskuksessa on harvoin toimintaa, joten sen rakennuksia voi käydä samalla ihmettelemässä. 

KESKIVIIKKO 8.7.  Jyväskylän Veneseuran Dione lähdössä pohjoiseen Vuorissalosta.  Me lähdimme etelään ja katsastamaan ensimmäistä kertaa Kaipolan venepaikat, joista meillä ei ollut mitään tietoa. Sinnehän mahtui hyvin ja satamassa on myös mainio ravintola, josta saa ISOJA pitsoja. Yläkerrassa on saunoja kaksin kappalein ja niitä voi varmasti kysellä,  jos saunominen kiinnostaa. Kaipola on kyllä aivan uskomattoman klassinen teollisuuspaikkakunta. En sano mutta sanon kuitenkin, että jossain vaiheessa siitä tulee Unescon suojelukohde.

TORSTAI 9.7. Lähdimme kapeaa ränni pitkin Pihlajakoskelle. Valtava tuuli ja sade iski päälle ja vene kulki moottorin avulla vaivalloisesti vastatuuleen – onneksi oli välillä suojaisia väyliäkin. Kesken kaiken ulapalla seilasi lossi! Hämmästyttävää. Pihlajakoskella oli rantakahvila auki 14 asti, joten pullakahvit joimme sadekamppeet päällä ennen kuin asetuimme  “veneeksi”  (vrt. sana  “taloksi”).

Muutkin ovat innostuneita Päijänteen rantautumispaikoista. Katso Sepon kuvaboxi aiheesta.

Jatko tulossa pian……….

Laitoin kuvapankkiin kuvat viime syksyn Syysmatkapurjehduksesta. Fiilistelkää täällä!

Upea kevät koitti ja veneet saatiin vesille. Meidän Hupussa yksi kevään suurimmista haasteista on ollut rullagenuan asennus. Ei tahdo taidot riittää. Tänään saimme maston  vihdoinkin ylös ja Lötjösen Hannu oli tässä todella suurena apuna. Lätjösillähän on samanlainen Albin Cumulus kuin meilläkin joten Hannulla on kertynyt paljon kokemusta ja taitoa näissä mastontrimmaus ja rullagenua asioissa. 

Muuten hieno meininki – vene pysyy pinnalla ja moottori lähti käyntiin. Lataus toimii ainakin vielä, koska vaihdoin vähän akkukaapeleita ja putsasin hapettumia. Kuvissa keväisiä laituripuuhia!

    

Tältä näyttää Albin Cumuluksella purjehtiminen merellä:

Talvi on parhaimmillaan, ja kesä odottaa tuloaan. Pakko katsella kesän purjehduskuvia, vaikka seuraavat Juhannuksena otetut eivät säiden suhteen ole mitenkään ihmeelliset. Mutta silti kesä!

Aattoiltana, takana pienenä pisteenä kokko!

Juhannuspäivänä ilmat vähän selkiävät, ja veneseuralaiset lähtevät promenadille eli laiturille.

Isola tekee lähtöä kohti kotia

Iltapäivällä tulivat taas sadepilvet

Enkelin  “välilasku”  Korpilahdelle

Kärkisissä Dolly ahdisteli aluksi takana, mutta meni sitten menojaan