Jälleen kerran sillan alta.

Upea puusailori

Tyyntä vettä

Sopii aikuisellekin

Arjan ja Oliverin kanssa Päijänteellä. Oliverilla oma muotoilublogi https://www.behance.net/OliverLehtonen jossa myös veneaiheisia projekteja.

Sillä purjehtii vaikka Amerikkojen ympäri yksin!

http://www.solotheamericas.org/

http://vimeo.com/sailing/matt-rutherford-annapolis

Lauantaina lähdimme aurinkoisessa säässä Kuhmoisten Sahanrannasta. Kun pääsimme Tehinselälle, yllätti kova myrsky rankkasateineen. Aallokko oli kova, ja tuuli välillä jopa 12 m/s. Ajoimme moottorilla – onneksi.

Päijänteen mestaruuskisoihin osallistuvat purjeveneet näyttivät meille kölejä. Mamamarit reivaa. Saavuimme Jämsän veneseuran Vuorissaloon hyvissä ajoin. Ystävällinen vastaanotto ja mainio sauna.

Kelit muuttuu, maisemat vaihtuu. I pad on mainio navikointiväline.

Noviisipurjehduskoira Sulo lähti eilen bussilla kotiin monta koirakokemusta rikkaampana. Olihan koko viikon mainiot koiranilmat. Kyllä Sulosta kehittyy vielä mainio järvenkävijä.

Kyllä sitä osaa olla tyhmä! Meinattiin kerrankin rantautua Heinolan Pursiseuran Kalliosaareen. Älkää hyvät ihmiset yrittäkö kiertää saarta ja etsiä sopivaa poijua. Kukaan ei ole kertonut ainakaan meille, että saaren pohjoispuolella on täydellinen kivierämaa. Kölimme pohja kolkutteli kivillä, ja erämaa oli saava saaliinsa.

Ihmettelen heinolalaiset, miksi ette ole merkinneet noita kiviä millään tavalla. Merikortissa niitä ei näy, ei sitten minkäänlaista merkintää, kuten huomaatte kuvasta. Pitääkö tämä veneilyn hiljainen tieto aina hakea onnettomuuksien kautta. Puksuteltiin Kalliosaareen laituriin kiinnitetyn hinaajan ohi. Eipä tullut sieltä kukaan varoittamaan. Sitten kun oltiin juuttuneina kiville, saimme kuitenkin neuvoja siitä, miten sieltä pääsee pois. Kiitos kuitenkin siitä. Kivikosta ei myöskään varoitella Veneily kesä kirjassa.

Kyllä laivakoira Sulokin ihmettelee, miksi kukaan ei neuvo Noviisipurjehtijaa. Miksi aina tuntee itsensä juntiksi.

Tämä päivä oli kuitenkin erinomainen purjehdukset kannalta. Lähdimme liikkeelle Sysmästä, ja purjehdimme vauhdikkaasti Tehinselän yli Lehtisten saareen ja virkistysalue yhdistyksen retkisatamaa. Täällä on yksi Päijänteen rantojen parhaista saunoista. Ja muutenkin varsin rento meininki.

Mutta huomenna jatkamme matkaa kohti Ykskoivua.

Kiitokset kommenteista Pekka Aarnio, arvostan tätä kovasti ja kiitän erittäin asiallisesta palautteestasi. Sain myös linkin seuran tukikohtien ajo-ohjeisiin. Täältä ne löytyy.

Lähetetty 7.9.2012 klo 3:45 pm

Terveisiä Heinolasta! Oletkohan tietoinen vastuista, joita koituu  kun asettelet minkäänlaisia merenkulkumerkkejä omatoimisesti? Ko. merkkejä eivät saa asettaa muut kuin ao. viranomaiset josta syystä sellaisia ei HeiPsinkään toimesta aseteta. Kuten merikortista varmaan näit, paikka on väylien ulkopuolella ja siellä AINA veneilijä liikkuu omalla vastuullaan. Alue on kortissa mainittu matalaksi joten siellä voi vastaan tulla mitä vaan ja silminkin on todettavissa paikan kivikkoisuus  – sen pitäisi yllyttää erityiseen varovaisuuteen. Muistelen että aikaisemmissa satamaoppaassa oli tekstillä varoitettu kivikosta pohjoispuolen poijujen takana mutta uusimmissa varoitus on jostain syystä jäänyt pois. Jäsenillemme on asiasta kerrottu ja mikäli olisit ennakolta sisäänajo-ohjeita kysynyt, olisit varmasti saanut infon. Tervetuloa uudelle yritykselle, kuvan mukaan veneessäsi on seuralippuperässä!

Pekka Aarnio HeiPs katsastuspäällikkö

MIKSI ME AINA MUNITAAN KÄRKISISSÄ?

Voi kun tietäis. Voi kun joku kertoisi, miten siitä kirotusta salmesta selviäisi. Saimme taas katsella muiden juhannuspurjehtijoiden peräpeilejä – toiset kun osaavat tuon paikan navigoida niin kuin pitää. Danielsbackojen strategia puri tässä, vaikka olimme tulleet yhtäkeulaa Juurikasta tänne asti. Sinne menivät, mutta peräkanaa ajoimme Kuminaan juhannusjuhliin. Kaikki muut siellä jo olivat, ”pääsimme” kakkosriviin. Aurinko paistoi, saaristolaisleipä kylmäsavulohitäytteellä maistui taivaalliselta. Kuohuviini oli puolikuivaa ja viileää.

Kuminan juhannussauna on legendaarinen paikka. Se on suomalaisuuden ja veneseuran DNA:n ydintä! Siellä purjehtija tuntee olevansa osa suurempaa vedenkansaa, heimoa, joka viihtyy Päijänteellä, nauttii kesästä ja tuulesta. Löylyt ovat makoisat ja uimavesi aina viileää.

VENEEN LAITTAMISESSA MENI KOKO KEVÄT

….ainakin meidän VaLe (Vaismaa-Lehtonen) veneosuuskunnalla. Mikko teki satoja tunteja töitä veneen pohjan kunnostamisessa, Webaston asentamisessa, uuden kaasulieden paikalleen laitossa ja monissa muissa tehtävissä. Mastoakin nostimme porukalla yhdeksän (!) tuntia. Oli yhtä juhlaa päästä ensi kertaa vesille. Purjeet timmissä, kansi valkoisena ja masto suorana.

Tässä muutama kuva Juhannuskisoista:

Lähdön aika Juhannuspäivänä kello 13. Itse emme lähteneet mukaan. Pitkä tauko purjehtimisessa ja olemattomat taidot ruosteessa. Meidän kaikkien kannattaisi kuitenkin kisailla. Jotain siinä oppii, ja jos henki on hyvä sekä rento, voi olla hauskaakin. Kisoihin lähtevät kuitenkin mukaan vain nopeimmat veneet ja usein myös H-veneitä. Muut jäävät rannalle.

Pitäisi perustaa

• ”Peränpitäjien Sarja”  tai
• järjestää kisat, joissa kaikkien pitäisi olla maalissa yhtä aikaa
• tai että nopeimmat veneet saisivat käyttää vain isoa purjetta.
• spinnun käyttö voisi olla aina kiellettyä, tai sen käytöstä rangastaisiin.

Lähtö-ja maalilinja oli tällä kertaa Kuminan laiturin edessä, ja Juhannusjuhlijoille oli aitiopaikka tarjolla. Monet veneet luovivat aivan tuomariveneen perää hipoen!

Hattiwatin miehistö oli osaavaa. Voishan sen veneen nimi olla Mattiwatti, jos kipparin nimi olisi Matti.

Lentävä lohikäärme lentää…..

Ja taas laiturin vierestä…..