Noviisipurjehtijan seikkailuja tyynellä ja joskus myrskyiselläkin Päijänteellä

Tag Archives: Albin Cumulus

20120710-190248.jpg

Kyllä sitä osaa olla tyhmä! Meinattiin kerrankin rantautua Heinolan Pursiseuran Kalliosaareen. Älkää hyvät ihmiset yrittäkö kiertää saarta ja etsiä sopivaa poijua. Kukaan ei ole kertonut ainakaan meille, että saaren pohjoispuolella on täydellinen kivierämaa. Kölimme pohja kolkutteli kivillä, ja erämaa oli saava saaliinsa.

Ihmettelen heinolalaiset, miksi ette ole merkinneet noita kiviä millään tavalla. Merikortissa niitä ei näy, ei sitten minkäänlaista merkintää, kuten huomaatte kuvasta. Pitääkö tämä veneilyn hiljainen tieto aina hakea onnettomuuksien kautta. Puksuteltiin Kalliosaareen laituriin kiinnitetyn hinaajan ohi. Eipä tullut sieltä kukaan varoittamaan. Sitten kun oltiin juuttuneina kiville, saimme kuitenkin neuvoja siitä, miten sieltä pääsee pois. Kiitos kuitenkin siitä. Kivikosta ei myöskään varoitella Veneily kesä kirjassa.

20120710-233056.jpg

Kyllä laivakoira Sulokin ihmettelee, miksi kukaan ei neuvo Noviisipurjehtijaa. Miksi aina tuntee itsensä juntiksi.

20120710-233420.jpg

Tämä päivä oli kuitenkin erinomainen purjehdukset kannalta. Lähdimme liikkeelle Sysmästä, ja purjehdimme vauhdikkaasti Tehinselän yli Lehtisten saareen ja virkistysalue yhdistyksen retkisatamaa. Täällä on yksi Päijänteen rantojen parhaista saunoista. Ja muutenkin varsin rento meininki.

20120711-000211.jpg

Mutta huomenna jatkamme matkaa kohti Ykskoivua.

Kiitokset kommenteista Pekka Aarnio, arvostan tätä kovasti ja kiitän erittäin asiallisesta palautteestasi. Sain myös linkin seuran tukikohtien ajo-ohjeisiin. Täältä ne löytyy.

Terveisiä Heinolasta! Oletkohan tietoinen vastuista, joita koituu  kun asettelet minkäänlaisia merenkulkumerkkejä omatoimisesti? Ko. merkkejä eivät saa asettaa muut kuin ao. viranomaiset josta syystä sellaisia ei HeiPsinkään toimesta aseteta. Kuten merikortista varmaan näit, paikka on väylien ulkopuolella ja siellä AINA veneilijä liikkuu omalla vastuullaan. Alue on kortissa mainittu matalaksi joten siellä voi vastaan tulla mitä vaan ja silminkin on todettavissa paikan kivikkoisuus  – sen pitäisi yllyttää erityiseen varovaisuuteen. Muistelen että aikaisemmissa satamaoppaassa oli tekstillä varoitettu kivikosta pohjoispuolen poijujen takana mutta uusimmissa varoitus on jostain syystä jäänyt pois. Jäsenillemme on asiasta kerrottu ja mikäli olisit ennakolta sisäänajo-ohjeita kysynyt, olisit varmasti saanut infon. Tervetuloa uudelle yritykselle, kuvan mukaan veneessäsi on seuralippuperässä!

Pekka Aarnio HeiPs katsastuspäällikkö


syysmatka18

Noviisipurjehtija miehistöineen osallistui jo kolmatta kertaa syysmatkapurjehdukseeen. Ja myös tällä kertaa kisa osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi. Tuulta oli riittävästi ja vauhti sen mukainen. Ainoa harmi on tämä LYS-järjestelmä – toiset ovat oikeasti paljon nopeampia, ei pelkästään siksi, että heillä on nopeammat veneet, vaan myös siksi, että he osaavat purjehtia paremmin. Pienessä LYSsissä kilpaili 9 venettä (LYS alle 1,11) ja isossa 16 venettä.

Milloin purjehduskokemus (esim. purjehdusvuosien määrä) otetaan mukaan LYS-järjestelmään? Voisiko JVS olla tässä kannustava esimerkki? Me aloittelijat olemme aina tuloksissa häntäpäässä ja perillä silloin, kun muut ovat jo syöneet ja käyneet saunassa. Milloin osaavammat alkavat valmentaa kokemattomia ja näin varmistaisivat sen, että omasta seurasta löytyy tulevaisuudessa mahtavia kilpakumppaneita? Miksi tietoa pitää pantata, miksei hiljaista tieto purjeiden trimmaamisesta ole tarjolla laitureilla ja rannoilla?

Purjeiden ja rikin trimmausohjeita löytyy toki netistä mm. WB-sails, FE 83-purjehtijoiden etupurjeen trimmausohjeet, Albin Express-purjehtijoiden vauhtiseminaari ja varsin mielenkiintoinen ja uusi löytö Quantumsailsin trimmivinkit. Kyllä näillä se kilpapurjehduksen teoriapuoli tulee kuntoon, mutta kuinka soveltaa teoriaa käytäntöön?

miksu_ruosteinen

Mielestäni JVS:n kilpailut eivät kuitenkaan ole liian vakavamielisiä. Onneksi myös viimeisenä maaliin tullut palkitaan, niin myös Syysmatkapurjehduksessa  ”Parempi myöhään”-palkinnolla. Miksu Ruosteinen oli tämän kerran onnellinen voittaja ja voitti ensimmäisenä maaliin tullutta lähes kaksi ja puoli tuntia.

syysmatka2

Reitti oli perinteinen, vain Haikan majakan kiertäminen pohjoisen kautta toi mielenkiintoisen lisän ja värikkyyttä kisaan. Kärkinen on meille aina se kohtalokas paikka, siellä porukka meni menojaan. Mutta loppusuoralla sattuma iski kätensä peliin – Kuminan edessä oli pläkä, johon suurin osa pohjakosketusten lisäksi jäi lillimään. Tämä kavensi eroja varsinkin pikkulyssissä.

syysmatka19

Kaikki me nautittiin niin….myös Isolan porukka. En näin sunnuntai-iltana jaksa kirjoittaa pidempää kertomusta kisasta, jatkan myöhemmin.

 Laitoin palvelimelle lähes 40 kuvaa kisasta, KANNATTAA KATSOA!

Tulokset tässä  Syysmatkapurjehdus 2009[1]


Upea kevät koitti ja veneet saatiin vesille. Meidän Hupussa yksi kevään suurimmista haasteista on ollut rullagenuan asennus. Ei tahdo taidot riittää. Tänään saimme maston  vihdoinkin ylös ja Lötjösen Hannu oli tässä todella suurena apuna. Lätjösillähän on samanlainen Albin Cumulus kuin meilläkin joten Hannulla on kertynyt paljon kokemusta ja taitoa näissä mastontrimmaus ja rullagenua asioissa. 

Muuten hieno meininki – vene pysyy pinnalla ja moottori lähti käyntiin. Lataus toimii ainakin vielä, koska vaihdoin vähän akkukaapeleita ja putsasin hapettumia. Kuvissa keväisiä laituripuuhia!

DSC_0286 DSC_0291 DSC_0297 DSC_0303 DSC_0292

Tältä näyttää Albin Cumuluksella purjehtiminen merellä:


Talvi on parhaimmillaan, ja kesä odottaa tuloaan. Pakko katsella kesän purjehduskuvia, vaikka seuraavat Juhannuksena otetut eivät säiden suhteen ole mitenkään ihmeelliset. Mutta silti kesä!

aattoilta

Aattoiltana, takana pienenä pisteenä kokko!

mastot

Juhannuspäivänä ilmat vähän selkiävät, ja veneseuralaiset lähtevät promenadille eli laiturille.

isola

Isola tekee lähtöä kohti kotia

laiturilla

Iltapäivällä tulivat taas sadepilvet

enkeli_korpilahti1

Enkelin  ”välilasku”  Korpilahdelle

dolly1

Kärkisissä Dolly ahdisteli aluksi takana, mutta meni sitten menojaan


 pressunalla21

Veneemme pressun alla Enkelin vieressä.

Kun veneen on saanut pukille on aika huokaista. Stressaava nostaminen takana, ja vene istuu rannalla kuin tatti. Pian kuitenkin on aika laittaa pressu päälle. Meille tuli venekaupassa mukana upea alumiininen pressuteline, joka on osoittautunut kohtalaisen hyvälsi. Vime talvena myrsky sai pressun ja telineen lentoon niin, että putket vääntyivät – ja niin kävi tänäkin vuonna…..

Tässä muuten kuva naapuristamme Enkelistä ennen nostoa

toivoa-on

 

Joulukuun myrskyissä liian iso kevytpeite otti tuulta, väänsi putket taas uuteen asentoon ja teki peitteestä ison mytyn veneen keulan eteen. Tästä saimme selkeän opin – liian iso peite ei ainakaan pysy paikoillaan kovassa tuulessa.

Siis ei muuta kuin putkien uudelleen säätö, paljon pienempi peite päälle ja hyvin on tähän asti pýsynyt. Köydet pujotetaan peitteen renkaisiin, jotka tahtovat aina pettää ja repeytyä irti. Olen pujottanut tällä kertaa köydet renkaan läpi ja sitonut niihin pienet rimanpätkät, näin veto kohdistuu laajemmalle alueelle. Toimii yllättävän hyvin.

Vielä kolme ja puoli kuukautta vene saa levätä pukilla – se ei ole pitkä aika!  Tuossa ajassa pitäisi perushuoltaa veneen Yanmar-dieselmoottori, joka petti viime kesänä kerran, ja jouduimme hinaukseen. Syynä tähän oli läpeensä kulunut vesipumpun pyörä.

hinaus1

Vesipumppu on nyt hyvässä iskussa, mutta ongelmia on tuottanut moottorin latausjärjestelmä. Jotenkin tuntuu, että latauksen teho ei ole riittävä, sillä latausvirta on noin 13,2 volttia. Onko kenelläkään kokemusta näistä Yanmarin sähkövehkeistä?


         

Jyväskylän veneseuran Syysmatkapurjehdus toteutettiin tänä vuonna lauantaina 13.8. Jo kipparikokouksessa oli säpinää, sillä 31 venettä ilmoittautui mukaan kisaan. (Huom! Kuvat saa suuremmiksi klikkaamalla niitä.)

         

Eikä se kelikään niin huono ollut, pilvistä, ei sadetta ja tuulta koillisesta 3-4 m/s. Oli tiedossa spinnukeli! Ainakin minua hermostuttaa näissä kisoissa aina lähtö. Tuttuun tapaan lähtölinja oli kapean rännin päässä, ja aikani neuvoja pojaltani Leo-Matilta ja vaimoltani Arjalta kuunneltuani luovutin pinnan Arjalle. Hyvin hän lähdon hoitikin!

Spinnun ylös vetämisessä oli jälleen uskomaton hässäkkä, skuutti irtosi kesken kaiken, ja se ties pientä survival-venyttelyä. Mutta Ristiselälle tultaessa lähes kaikilla oli onnistuneesti spinnut ylhäällä ja vauhti kohdallaan.

         

Harri Välimäen Claudia spinnuvauhdissa.

Ristiselällä veneet olivat vielä hyvin kasassa, vaikka tuuli oli oikkuilevaa ja alati suuntaa vaihtavaa.

         

Kia Kahan mahtava musta spinnu erottui hyvin porukasta.

Kyllä siinä aika moni ehti meidän edellä, mutta ihmeeksemme joku tuli vielä tässä vaiheessa takanakin. Toiset purjehtivat ylämäkeen….

         

Välillä joku sai todella tuulta spinnuunsa, ja ajoi vauhdilla ohi, mm. tämä vene.

         

Kärkinen on ainakin meille noviiseille kovin streessava paikka. Tuulet ovat vaihtelevia, yllättäviä ja kyljelleen laittavia. Väylä on kapea ja arvaamaton. Ennen Kärkistä meitä neuvottiin naapuriveneestä jatkamaan spinnulla ajoa, ja halssin sekä spinnupuomin puolta vaihtamalla onnistuimme pitämään spinnun vedossa. Kokonaisuudessaan kaikki purjehtijat tuntuivat Kärkisten olosuhteisiin tyytyväisiltä, kuten kuvasta näkyy.

         

Lissun ohi pääsimme kovan yrittämisen jälkeen, mutta lys-säännöt ja kertoimet muuttivat tilanteen toisinpäin…

         

Sitten olikin enää yksi selkä ylitettävänä ja loppukahinat päällänsä. Juuri ja juuri spinnua roikottamalla pääsimme maalilinjalle ja kuulimme odotetun törähdyksen. Olimme onnellisia ja tyytyväisiä suoritukseemme – ei Hupu ollutkaan viimeinen tässä kisassa. Ja kaikki pääsivät maaliin, Saastamoisetkin.

         

Laiturilla meitä oli vastassa melko mielenkiintoinen kolmikko, jossa pienin oli POMO!

         

Oli aika Venetsialaisten. Saunottiin ja syötiin mahtavaa pyttipannua. Pimeyden tultua syttyivät kymmenet öljylamput. Kiitos järjestäjille, oli mahtava purjehduskokemus!

Aamulla veneemme akut olivat sitten loppu – ei startannut. Onneksi naapuriveneen Antero irroitti oman akkunsa, toi sen ja kaapelit akkulaatikollemme, ja pian kone sitten kävi. Kiitos Antero!!!

Muutkin lähtivät aamulla matkaan, kuten tämä hieno klassikko….

         

Kotimatkalla meidän ohitse kiiti Sneckin Sepon uusi vene, joka oli aika vaikuttavan näköinen..

         


ASUIN 12 PÄIVÄÄ PURJEVENEESSÄ, JA TIETYSTI PURJEHDIN VÄLILLÄ…

0 nm

Matkaan hanhet! Purjehdus on ekologisimpia matkailu-ja retkeilymuotoja. Veneessämme on apumoottori, ja polttoainetta kuluu kesässä noin 30 litraa!

Viime syksynä ostettu purjeveneemm Hupu on vihdoinkin iskussaan, kaikki toimii, jopa kaasu-uuni, jolla paistamme Sysmässä kahdeksan pizzaa.

Pizza-Hupu Sysmän satamassa

17,5 nm

olemme Jyväskylän Veneseuran tukikohdassa Kuminan saaressa. Uimaan pääsee saunan kautta, se vähän helpottaa, sillä vesi on vain 17 asteista. Pojat uivat, mutta ovat viluissaan (mukana meidän Iku ja serkkupojat Verneri ja Oskari).

Tärkein kysymys viisitoista vuotiaan purjehtijan mielestä on: “milloin täältä pääsee kotiin”!?

71,3 nm

Kuhmoisista pääsemme matkaan puolilta päivin. Ylitämme Tehinselän reippaassa sivutuulessa 5-6 solmun nopeudella. Sysmän Suopellossa jo kolmen kieppeillä. Pojat yrittävät kalastaa, mutta patikkamatka Päijätsalon satavuotiaaseen näkötorniin on edessä.

Päijätsalon näkötorninkin juurelta avautuvat mahtavat näkymät Päijänteen Tehinselälle

97,7 nm

Rapalanniemen kohdalla alkaa tuulla todella reippaasti! Meillä on aivan liian paljon purjeita ylhäällä, mutta päätämme ajaa täysillä ja vene kyljellään. Oskarin kädet väsyvät kiinni pitämisestä, sillä laidalla on roikuttava tässä kelissä. Ykskoivun saunassa miehet vertyvät (Ykskoivu on Lahden Pursiseuran tukikohta). http://www.lahdenpurjehdusseura.fi/tukikohdat/ykskoivu/

Kapteeni, mutta minkä laivan? Aina mennään kallellaan, purjeveneessä on turha säästellä tasapainoaistiaan!

136,5 nm

Aamulla näemme horisontissa laivoja. Niitä tulee koko ajan lisää, ja kohta Sysmän selkä on täynnä puhisevia, höyryäviä ja puksuttavia vanhoja rautalaivoja. Päijänteen Laivureiden vuotuinen regatta on käynnissä  “täyttä höyryä”. http://www.paijanteenlaivurit.fi/

Sysmän selkä täynnä vanhoja laivoja ja laivureita

160,7 nm

Miehistö vaihtuu. Serkut haetaan monta kokemusta rikkaampana kotiin, Ilkka yrittää luistella mukaan, mutta ihmettelee lopulta, kuinka ihmistä voidaan pitää vankina – purjeveneessä.

Ilkka, Arja, Verneri ja Oskari

178,2 nm

Karhunkämmen on luonnonsatama, laguuni, johon johtaa erittäin kapea ja vaarallinen väylä. Purjeveneen voi ajaa ihan rantaan ja sitoa kiinni puihin. http://www.fma.fi/virtualboat/paijanne/3_kelvek.html

Karhunkämmen on luonnonsata tai luonnonlaguuni, luonnonihme. Klikkaa kuva isommaksi ja ihaile!

Total 197,2 nm

Kotiin genaakkerilla, isolla myötätuulipurjeella. Tuuli etsi tiensä etelään ja puhalsi sieltä. Se tiesi vauhdikasta menoa kotiinpäin. 12 päivää veneessä, aika kiva rupeama.